Niki Tuuli: ”Kiitos ja kumarrus kaudesta 2018!”

”Kilpakausi 2018 on ollut jo hetken virallisesti paketissa ja kalenterissakin vuoden loppu häämöttää. Alkaa olla pikku hiljaa aika rauhoittua joulun viettoon ja siitä sitten ruvetaan kääntämään lopullisesti katseita vuoteen 2019. Tässä kohtaa esitän omalta osaltani kiitoksen teille kaikille mukana vauhdissa oleville ja toivotan rentouttavaa joulun aikaa ja menestyksekästä tulevaa vuotta!

Alkukausi tutussa sarjassa ja uusissa vaatteissa

Kausi aloitettiin Supersportien MM-sarjassa ja brittiläisessä Simon Buckmasterin luotsaamassa CIA Landlord Honda-tiimissä. CIA Landlordille siirtyminen tarkoitti tietyllä tapaa ”omilleen lähtemistä” Kallio Racingissä vietettyjen viiden vuoden jälkeen. Samalla piti opetella uuden pyörän tavoille, siihen asti ura oli kulkenut supersporteissa Yamahan sarvissa.

Totuttautuminen uuteen tiimiin, pyörään ja työskentelyyn englannin kielellä lähti mukavasti käyntiin. Buckmasterin porukka otti minut hyvin vastaan ja toiminta oli kaiken kaikkiaan ammattimaista. Simon on kokenut tiimipomo ja vahvasti mukana kuskien valmentamisessa.

Tuloksellisesti Supersport-kisat olisivat voineet mennä paremminkin. Supersport-luokan taso oli tällä kaudella todella kova ja oma vauhdin puolesta kamppailin niin sanotussa kakkosporukassa heti terävimmän kärjen takana. Alkukauden aikana emme onnistuneet ponnistamaan kärkiporukkaan ja kyse oli varmasti osittain kaluston altavastaavuudesta sekä omaan ajoon liittyvästä hakemisesta uudessa kokonaisuudessa.

Supersport-kausi päättyi lopulta Imolan osakilpailuun ja siitä oltiinkin jo viiden päivän kuluttua Moto2-pyörän sarvissa LeMansissa.

Siirto Moto2-luokkaan

Toukokuun kuluessa saimme taustaporukkani kanssa sellaista informaatiota, että Moto2-luokassa olisi vapautumassa kuskipaikka malesialaistiimissä ja minulla voisi olla mahdollisuuksia tarttua tuohon tilaisuuteen. Moto2 on ollut minulle lyhyen aikavälin ykköstavoite ja nyt tuo mahdollisuus keikkui silmien edessä. Puntaroitavana oli totta kai monia asioita. Minulla oli koko kauden kattava sopimus CIA Landlor Honda -tiimin kanssa ja kohtalaisen vakiintunut asema Supersport-sarjan tulosluettelossa. Itselleen piti selkeyttää, että ollaanko tässä valmiita hyppäämään kokonaan vieraan pyörän ja renkaiden päälle yhteen maailman kovatasoisimmista ratapyöräsarjoista. Ei vastaus lopulta omalta osaltani niin hankala ollut, totta kai siihen oltiin valmiit – intoa puhkuen. Yksi unelma oli taas toteutumassa.

Sen verran kauan olen itsekin ollut näissä meiningeissä mukana, että vaikka omalta osalta ei ollutkaan epäilyksiä hommalle kyllä sanomisen kanssa niin kokonaisuudessa liikkuu monta palaa. SIC Racing Teamin Zulfahmi Khairuddin oli tullut tiimiin kuskiksi ”eläkepäiviltä” sen jälkeen, kun Hafizh Syahrin oli siirtynyt MotoGp-luokkaan paikkaamaan kilpailukaudesta sairastumisen vuoksi vetäytynyttä Jonas Folgeria. Alkukauden kuluessa Khairuddin oli kuitenkin ilmoittanut luopuvansa kuljettajan tehtävistä kesken kauden ja nyt tuolle paikalle haettiin korvaajaa. Kuskivalinnoissa painaa monta asiaa ja tiimin päässä on varmasti ollut useampia vaihtoehtoja korvaajaksi minun ohellani. Lopulta saimme tiedon, että jos kaikki palaset saadaan loksahtelemaan paikoille he valitsevat minut Khairuddinin korvaajaksi. On sanomattakin selvää, että tässä painoi MotoGp-varikolla suurta arvostusta nauttivan Aki Ajon painava sana. Siinä kohtaa oltiin jo aika pitkällä.

Yksi kriittisimmistä palasista oli neuvotella ratkaisu Supersport-luokasta irtoamiseksi. Simon on monessa liemessä keitetty tallipomo ja hän suhtautui Moto2-luokkaan lähtemiseeni sinänsä hyvin. Siirto asettui kuitenkin sellaiseen kohtaan, jossa Supersport-luokka oli suuntamassa seuraavaksi Doningtoniin, brittitiimin kotikisaan. Horisontissa keikkui myös sellainen skenaario, että ajan ensimmäisen Moto2-kisani LeMansissa, heti seuraavana viikonloppua Supersportia Doningtonissa ja siitä seuraavana viikonloppuna Moto2:lla Mugellossa.

Lopulta kaikki järjestyi kuitenkin niin, että siirryin lopullisesti Moto2-luokkaan LeMansin kisasta alkaen ja Simon löysi minulle korvaajaksi brittikuljettajan. Tekniset yksityiskohdat ja asiasta tiedottaminen valmisteltiin Imolan kisaviikonlopun aikana ja homma julkaistiin kisan jälkeisenä maanantaina. Siitä eteenpäin keskittyminen käännettiin täysillä uuteen haasteeseen.

Totuttautuminen uuteen pyörään ja luokkaan

Moto2-pyörä oli hieno elämys. Kiihdyttäminen LeMansin ratavarikolta puhtaasti kilpakäyttöön rakennetulla Kalex runkoisella ja Hondan 600cc moottorilla varustetulla täysverisellä kilpurilla on varmastikin jotain juuri sellaista, mistä Imatran Karting-radalla haaveiltiin, kun minimotolla rakennettiin pohjia kilpakuskin uralle.

Pääsin kohtuu nopeasti sinuiksi pyörän kanssa ja ero kärkeen kierrosajoissa asettui parin sekunnin paikkeille. Vaikka tässä on tullut maailmaa kierrettyä Supersportien MM-sarjassa ja ajettua vetomiehiä vastaan myös siellä niin kyllä nyt lyötiin taas rima pari pykälää korkeammalle. Moto2:n taso oli odotetun kova ja tasainen. Sekunnin sisään oli tulosluettelossa tunkua ja esimerkiksi Assenissa aika-ajoissa sekunnin sisään mahtui 22. kuljettajaa ja 1.5 sekunnin sisään 25. kuljettajaa.

Assenin viikonloppuna tapahtui myös tämän kauden isoin loukkaantuminen, kun perä luisti alta aika-ajoissa. Siinä vaiheessa, kun kroppa tavoitti asfalttia niin vasemman käden nimetön ja ohjaustanko kohtasivat yhteisellä kiitoradalla. Nimetön jäi tangon ja asfaltin väliin sillä seurauksella, että sormen pää piti ylimmän nivelen kohdalta amputoida ja nyt tästä eteenpäin edetään hieman lyhennetyllä nimettömällä. Vamma ei ole kovinkaan harvinainen prätkävarikolla, saattaa jopa olla että niillä areenoilla siirryttiin normaalisormisten vähemmistöstä amputoitujen enemmistöön. Arki ja ajaminen rullaa hieman kevennetylläkin mallilla.

Assenin kaatumisen vuoksi Sacheringin viikonloppu jouduttiin jättämään väliin toisen vapaan harjoituksen jälkeen. Kädessä oli liikaa kipua ja ajamiseen ei saanut sellaista rytmiä kuin pitäisi. Saksasta palattiin Suomeen parantelemaan vammoja ja valmistautumaan loppukauteen.

Ajaminen kehittyi läpi loppukauden hyvään suuntaan ja parhaillaan aika-ajoissa pääsimme n. 1.5 sekunnin päähän kärjestä. Tuloksellisesti paras kilpailuni oli Thaimaan osakilpailu, josta kotiintuomisina oli 15. sija ja uran ensimmäinen Moto2 MM-piste. Se oli hieno palkinto sekä itselleni että tiimille kovasta työstä kauden aikana ja loi hyvää henkeä ja tsemppiä porukkaan loppuihin kisoihin.

Kausi päätettiin Valencian sateisissa olosuhteissa. Valenciassa pääsin näyttämään sadekelin vauhtiani harjoituksissa. Tulosluotettelossa oltiin toisessa treenissä kakkospaikalla 0.077 sekunnin päässä kärkipaikasta. Rata kuivui aika-ajoon eikä siinä valitettavasti päästy ulosmittaamaan erittäin hyvälle tasolle saatua sadevauhtia. Kisaan startattiin ruudusta 26., mutta kisassa mentiin taas sateella. Onnistuin nousemaan viidennelle paikalle, mutta nelospaikan takaa-ajo johti kaatumiseen ja kisan päättymiseen. Joka tapauksessa sadevauhti tuli todistetuksi vahvalla tavalla ja kausi oli mukava päättää kamppailuun hyvistä sijoituksista.

Kausi 2019 ja MotoE

Ensi vuonna ajetaan uutta MotoGp-sarjan yhteydessä kisattavaa MotoE-luokkaa Ajo Motorsportin kuljettajana. Ensinnäkin on mahtavaa päästä ajamaan Ajo Motorsportin kuljettajana ja kaupan päälle tulee vielä mahdollisuus pioneerityöhön tulevaisuuden pyörien kanssa. Ajoimme ensimmäiset testit Jerezissä heti kauden päätöksen jälkeen ja totuttelu uuteen kalustoon on hyvässä vauhdissa. Pyörä on toki paljon raskaampi kuin mihin olen tottunut ja moottorikin on totta kai luonteeltaan erityyppinen. Uskon kuitenkin, että voimme saada Ajo Motorsportin kanssa hyviä tuloksia aikaan uudessa luokassa. Kilpakumppanitkaan eivät ole heppoisimmasta päästä. Mukana on monia maailmanmestareita ja muun muassa MotoGp-luokassa tällä kaudella KTM:llä ajanut Bradley Smith. Kaikkensa saa antaa aivan varmasti.

Kiitos kaikille kaudella 2018 mukana vauhdissa olleille. Tästä on hyvä jatkaa kohti vuotta 2019.”

– Niki #66